Erich Fromm ja pako demokratiasta

Erich Fromm (1900-1980) oli 1900-luvun luetuimpia kulttuuri- ja yhteiskuntakriitikoita. Hän toimi 1930-luvulla ns. Frankfurtin koulukunnan parissa luoden synteesiä Freudin ja Marxin ajattelusta. Erimielisyydet johtivat Frommin kehittelemään omaa teoriaansa, joka sai ensimmäisen ilmaisunsa yhteiskuntakritiikin moderniksi klassikoksi kohonneessa teoksessa Pako vapaudesta (1941). Frommin perustavana lähtökohtana on epäily länsimaisissa demokratioissa vallitsevia vapauksia ja yksilöllisyyttä kohtaan, joita hän pitää pitkälti valheellisina ja kuvitteellisina.

Frommin näkemyksen mukaan modernit yhteiskunnat ovat ajautuneet vakavaan kriisiin. Fromm otti koko länsimaisen kulutuskulttuurin potilaakseen soveltaen psykoanalyysia kapitalistisen järjestelmän vallankäytön analysoinnissa. Uudet vallankäytön muodot kahlitsevat yksilön järjestelmään ja vievät hänen vapautensa ilman että hän edes tietää alistuvansa. Fromm ei ollut kuitenkaan pessimisti, vaan pyrki luomaan konkreettisia vaihtoehtoja demokraattiselle sanelupolitiikalle ja pakkovallalle.

Avainsanoja: yhteiskuntakritiikki, moderniteetti, psykoanalyysi, kapitalismi.


Työryhmän vetäjänä toimii Mika Pekkola, jatko-opiskelija Jyväskylän yliopistosta. Hän valmistelee väitöskirjaa Erich Frommin ajattelusta.