Antti Heinonen:

Michael Hammondin osuvaa luonnehdintaa lainatakseni, fenomenologia
tutkii havaintojen tasolla havaintojen merkityksiä, kielen tasolla
väitelauseiden varmuutta ja toiminnan tasolla toiminnan motivaatiota.
Oman luentani perusteella Husserlin fenomenologia ei ole metafyysinen
oppi esim. realismi-idealismi tai nominalismi-universalismi
akseleilla, vaan se on metatietoteoria:
Husserlin sanoin "fenomenologia on deskriptiivistä", siinä kuvaillaan
miten merkitykset saavat juuri ne merkitykset mitä niillä on, vaikka
itse merkitysten sisältöihin saati todellisuuteen ei oteta kantaa.
Miten merkityksellistämme maailman ja osamme siinä? Fenomenologia on
metodi kysymiseen, ei valmis vastaussysteemi.

Analyyttisenä filosofina Hintikka käyttää intentionaalisuuden
käsitettä eksplisiittisemmin: intentionaalista on se, mikä voisi olla
toisin. Hintikan ratkaisu vaikuttaa ensisilmäyksellä
yksinkertaistukselta. Oivalluksella on kuitenkin selvä yhteys
Husserlin ja fenomenologian paatokseen: en voi esimerkiksi muuttaa
painovoimalain vaikutusta maanpinnalla ajattelemalla, että se voisi
olla toisin. Kuitenkin ajatteluni kohteena painovoimalle on
tyypillistä, että voin kuvitella vaihtoehtoisen asiantilan. Näin itse
asiassa merkityksellistän painovoiman, annan sitä vastaavalle kielen
ilmaisulle mielen, vaikka painovoiman ajatteleminen vain merkityksenä,
eräänä mahdollisena asiantilana ei saakkaan kiviä nousemaan ilmaan.

Kun kuvioon liitetään vielä mahdolliset maailmat, Hintikan teoria
selkenee. Intentio on mahdollisten maailmojen välinen yhteys, eikä
mahdollisen maailman kohde tai kuten Husserlilla intentionaalinen
objekti (saks. Objekt). Hintikan ja Husserlin tulkintojen suurin ero
on mahdollisten maailmojen ensisijaisuus Hintikalla: kutakin
intentionaalisen variaation kohdetta ei voida ajatella irrotettuna
maailmastaan, koska jokainen maailma on maksimaalinen asioiden tila.
Heti siis kun kuvittelen mielessäni jonkin kohteen, sijoitan sen
valmiiseen asiantilojen joukkoon (maailmaan), pienikin muutos
kuvitelussa kohteessa muuttaa koko maailmaa, eikä kohde ole ikään
"esillä" monessa maailmassa samanaikaisesti, vaikka teoria mallinaan
tämän kuvittelemista edellyttääkin.

Tutkimuskirjallisuudessa käyty keskustelu on kaikessa mielenkiintoisuudessaan monisyinen,
enkä voi muuta kuin tiivistää sen rautalankamalliin, jossa kuitenkin pyrin
säilyttämään intentionaalisuuden ongelman filosofisen syvyyden.